Kahvit jäi k o paikassa juomatta mutta askeleet suuntasivat vesilätäkön (kyllä, kaikista mahdollisista paikoista parkkeerasin kulkuneuvoni keskelle vesilätäkköä) läpi kohti Kotilaituri-nimistä kauppaa. Ihana tunnelma, ihania tuotteita, ja meikäläisen kompastuskivi; LANKOJA!!! Hyvästä palvelusta puhumattakaan...
Mukaan tarttui sitten (kröhöm) muutama kerä. Mutta en tunne näistä syyllisyyttä. Yritän tässä kartoittaa loppuvuoden tarvetta langoille, tiedä tuleeko tästä mitään. Lankoja kun ei tunnu olevan ikinä tarpeeksi.
Mutta, josko sitä malttaisi hetkeksi luopua puikoista ja kännykästä, ja mennä valmistelemaan ruokaa. Hyvä ruoka, parempi mieli (vai miten se menikään?)