Mutta jos syksyn pimeys vetää mieltä matalaksi, niin tuo se jotain hyvääkin. Tuli tiistaina visio, että teen ystävilleni heijastimia. Monena vuonna olen antanut ystävilleni joululahjoiksi heijastavia pinsseja, tuubihuiveja ja jopa ihan takkiin tipustettavia heijastimia. Kauppaan ostamaan puuttuvia tavaroita (korupiikkejä, lukkoja ja renkaita), ja eikun tuumasta toimeen. Monessa muussakin blogissa (mm Unelmaloistoa) on tehtailtu sudenkorento-heijastimia, joita päätin kokeilla. Myönnän, jäin koukkuun heti.
P
Heijastinkangasta onneksi tuli erään kerran ostettua reilummalti, nyt siintä ilo askarrella.
Mutta summa summarum, ilo välillä askarrella eikä aina vaan kutoa. Ja missioni "yksikään ystäväni ei tule yliajetuksi koska hänellä ei ole heijastinta", jatkuu. Osittain voin kiittää myös Facebookin "Taikaviitta- siistii olla nolo" ryhmän luojaa, muistutti omalla kirjoituksellaan heijastimien tärkeydestä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti