Joulu meni rauhallisesti sukulaisten luona. Mukaan otin keskeneräisen Aava-shaalin, mutta... Aattona olin jättänyt sen sängyn päälle, ja seuraavana aamuna kun aloin kaivamaan sitä vaatteiden ja päiväpeiton keskeltä, huomasin että puikko oli mennyt katki. Siskon koira oli tehnyt pesän sänkyyn ja samalla myös tämä neulos saanut osumaa. Ei auttanut itku markkinoilla, uutta puikkoa ei ollut saatavilla. Yhdet sukat oli kesken mutta ei ollut sukkafiilis.
Joulupäivän vietin palapeliä kasaten, mutta Tapaninpäivänä oli jo pakkko tarttua puikkoihin. Olin varannut mukaan pari kerää (vihdoin oppinut etten osta enää vain yhtä kerää) Online Linie 350 Chester-lankaa. Ihanan pehmeää villan, polyakryylin ja kashmirin sekoitusta. Onneksi sukkapuikkoja oli mukana runsas valikoima, ja TAAS Mario-myssy puikoille. Olen vaan jostain syystä niin rakastunut siihen malliin! Mutta, onneksi oli 2 kerää, yksi kerä ei ihan riittänyt. Toisesta kerästä kun lankaa meni vaan parisen metriä, olikin mietintää mitä siintä teen. Tuommoinen määrä vaan jää niin helposti roikkumaan jonnekin. No, tulipa mieleen siskontyttö, ja pienen mietinnän jälkeen loin silmukat ja tuloksena oli tunturineulepipo. Ei hullumman näköinen, vaikka itse sanonkin.
Nyt mietintää mitä seuraavaksi. First date-poncho? Lazy afternoon takki? Timeless-huivi? Aavan jätän odottamaan inspiraatiota, sitä ei sen suhteen nyt ole :/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti